Pohdin verkko-opintojen tehtävään liittyen esimerkiksi hoitoalan vaitiolovelvollisuuden pätemistä kahvitauolla ja somessa sekä mahdollisia skenaarioita omalla alallani energia- ja ympäristötekniikan insinöörin näkökulmasta. Ilmaisin myös luottamukseni suomalaiseen rehtiyteen, että ollaan sanansa mittaisia eikä haukuta työnantajaa julkisesti. 

Työyhteisön käyttäessä työssään sosiaalisia verkkotyökaluja tulisi ottaa huomioon käyttäytymisen homogeenisuus, sillä työyhteisö on yhtä ja samaa työnantajaa edustava joukko. En tarkoita, että päivitysten tulisi olla samankaltaisia eikä henkilökohtaista vaihtelua saisi olla; päivitysten ulkoasu, jaettavat asiat ja formaalius olisi hyvä olla yhteneväistä ja selvästi osoittaa kuuluvan yhteisöön. 

Ihmiset kysyvät usein keskustelupalstoilla erilaisten viranomaislupien tai -ilmoitusten tarvetta ja niiden hintaa tai muita aiheutuvia toimenpiteitä. Olisikin helppoa, jos vaikka rakennusvirasto julkaisisi somessa erilaisia esimerkkitapauksia asiakkaan luvalla tai ympäristövirasto tekisi pieniä infopostauksia usein askarruttavista aiheista, kuten asbestia sisältävän mineriittivuorauksen poistamisesta. Tämä madaltaisi ihmisten kynnystä ottaa yhteyttä viranomaiseen, kun se laskettaisiin alas kuvitteelliselta jalustalta ruohonjuuritasolle ja tätä kautta vähentäisi turhaa työtä aiheuttavia tarpeettomia ilmoituksia tai luvattomia projekteja.

Minua ohjeistettiin myös ottamaan kantaa siihen henkilökohtaisten tietojen jakamisen hyödystä työyhteisön kannalta. Ymmärrän kysymyksen niin, että jaetaan asiakkaan salattua tietoa, mutta en koe sen jakamisen olevan tarpeellista kuin asiakassuhteeseen kuuluvien kesken tai oikeuden määräyksellä. Toisaalta esimerkiksi iltapäivälehden kirjoittaessa huonosta tai jopa epäinhmillisestä palvelusta esimerkiksi hoitokodissa, voi tulla houkutus jakaa arkaluontoista tietoa. Harvemmin tällaisessa tapauksessa kai on kyse skandaalinhakuisuudesta, vaan enemmänkin oikeuksien vaatimisesta asiakkaan tai työntekijän kohdalla, mutta tällöinkin on muistettava sekä vaitiolovelvollisuus että lojaalius työnantajaa kohtaan.

Huolimattomuudesta tai tahallisesta vuotamisesta syntyvä vahinko voi olla hyvinkin vahingoittavaa sekä asiakasta että yritystä kohtaan. Molemmat voivat kokea sekä maineen ja luottamuksen että taloudellisia menetyksiä. Pahimmillaan työntekijä voi menettää työpaikkansa tai tapaus voidaan viedä oikeuteen. Myös identiteettivarkaus on mahdollinen riski.  Pienikin, työyhteisössä huomaamatta jäänyt vahinko voi aiheuttaa asiakkaan kiusaantumista ja epäluottamusta viranomaiseen. Kärpäsestä voi hyvinkin tulla härkänen ja pieni lipsautus saada suuria seuraksia.